Orja on ihan "unohtanut" kirjoittaa tänne raporttia meidän ensimmäisistä kolmosluokkalaisten kisoista Lempääläälässä (en kyllä yhtään ihmettele, että näin on käynyt - sen verran surkeita SEN suoritukset olivat). Kerrotaan nyt kumminkin lyhyesti, että lauantaina siellä oli tarjolla ensin sellainen ihan normaali liitorata, josta orjastaja hankki meille hylsyn ohjaamalla minut väärään päähän putkea. Tässä näette miten sellainen saadaan aikaiseksi:

JUU, TAI NÄKISITTE, JOS ORJA SAISI LADATTUA VILMIN JUUTUBEEN.

JA JOS VILMI OLISI JUUTUBESSA, NIIN NÄKISITTE, ETTÄ: Aika laiskan näköistä menoa orjastajalta (ja pakko kai se on myöntää: myös minulta)!

Kuvittelin, että tarkoitus olisi ollut mennä toinenkin agiliitorata vielä samana iltana, mutta vielä mitä - meidät yritettiin viekkaudella ja vääryydellä huijata vesiliitäjiksi ihan tuosta vaan. Kentälle oli ajettu litrakaupalla vettä ja vielä lisäksi taivaalta oli tilattu kaatosadetta ihan vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Minähän en lähde sellaiseen leikkiin mukaan ollenkaan ja viestitin orjalle mielestäni hyvin selvästi, että EN SUOSTU. Sillä oli (kuten yleensä) käsityskyky kateissa ja se yritti vaan väkisin saada minua polskuttelemaan kylmään lätäkkömereen, mutta kun en suostu niin en suostu ja pakko orjankin oli loppujen lopuksi hyväksyä järkipuhe ja lopettaa sateessapölhöily. Saatiin siis ensimmäisestä (ja toivottavasti viimeisestä) vesiliitokisasta tulokseksi hylly, kun lähdettiin jo ihan alkuradasta kälppimään kuivaan autoon.

Sunnuntaina tarjolla oli kaksi kunnon agilitykisaa ja niistä ensimmäisellä orja TAAS ohjasi minut väärään päähän putkea ja sähläsi muutenkin ihan älyttömästi (voi kamala, kuinka minua nolotti). Toinen rata meni vähän paremmin, siitä tuli nolla ratavirhettä, mutta emännän ohjausvirheen ja siitä seuranneen ylimääräisen lenkin vuoksi saatiin yliaikaa pari sekuntia. Sillä tuloksella sijoituimme viidensiksi (kai, jos muistan oikein).

Sitten toiseen otsikon aiheeseen. Minä, suuri metsästäjä, metsästin tuossa eräänä päivänä sellaisen SUUREN metsähirven tai mäyrän tai päästäisen tai mikäsenytmahtoi olla. MAHTAVA saalis se oli joka tapauksessa, katsokaa vaikka:

1855443.jpg

Jaa, sanooko joku siellä, ettei erota mitään saalista? No, SIINÄHÄN SE ON IHAN KUONONI EDESSÄ MAASSA, SENKIN SOKEA PÖHKYLI! Se maistui vähän pahalta, mutta yritin siitä huolimatta syödä sitä mahdollisimman paljon, sillä mukanani oli suurehko joukko epämetsästäjiä, joista kukaan ei saanut omaa saalista, mutta jotka siitä huolimatta olisivat halunneet päästä osingoille. Ihan kokonaan en jaksanut tuota jättiläistä syödä ja siksi luovutin loput Maisan bodykaardille Merkkelille. Mahtoi se olla sille onnenpäivä!

Terveisin, Melli, joka on pärsson ja siksi ehdottomasti täysverinen metsästyskoira