Oltiin viikonloppu mummalla. Siellä oli kaikkea ihanaa taas, kuten hyppelyä, pomppimista, poukkoilua, kiitelyä, hirvenkoipea, namistelua ja niin edelleen. Mutta erityisen kivaa oli, kun isäntä ja emäntä tekivät meille haisuratoja. Lauantaina meidät vietiin vuorotellen ulos pellolle ja pyydettiin haistelemaan VERTA. Emäntä hoki jotain 'etsi pupua' ja sitten meidän piti seurata jälkeä, kunnes löydettiin se haavoittunut, verta vuotava otus. Ja arvatkaas mikä se oli? No, se oli  NAKKI! Se oli hieno yllätys, kun ei se veri haissut yhtään nakin vereltä. Haukkasin oman saaliini se verran nopeasti, etten ehtinyt tarkastaa kuinka pahasti se oli haavoittunut, mutta aika pahasti varmaan, kun verta oli valunut niin paljon.

Tänään tehtiin sama homma uudestaan, mutta nyt mentiin metsään ja haisuteltiin vähän pidempään. Ja tällä kertaa saalis oli puolikas nakki enkä enää ihmetellyt ollenkaan niin paljoa veren paljoutta, sillä kyllähän siinä veri roiskuu, kun olento puolitetaan.

Sitten me käytiin karpalossa. Karpalo on pieni, aika tuju mutta herkullinen marja. Söin niitä mättäiltä monta. Ajattelin ensin, että isäntäväki ei kai tykkää niistä, sillä ne keräsivät niitä ämpäriin eivätkä yhtään panneet niitä omaan suuhunsa. Luulin, että ne keräävät marjat pois ja heittävät sitten jonnekin jorpakkoon tai jotain. Mutta ei sentään, ne marjat vietiin mummalle ja mumma lupasi syödä niitä. Niistä saa kuulemma hyviä vitaniineja.

Tässä me kiidetään karpaloita päin:

Reissulta löytyi hyvä hajustautumismätäs. Tässä me Mellin kanssa hajustaudutaan:

Ja tässä:

Kun palattiin karpalosta, kävin vielä itsenäisesti suorittamassa uudestaan meidän haisuradat. Isäntä ja emäntä jäivät vaan toljottamaan, kun lähdin määrätietoisesti kiitämään pellon poikki jäljille. Enkä tietysti tullut takaisin, ennen kuin olin käynyt katsomassa, olisiko jälkien loppuun ilmestynyt lisää nakkisaalista.

Tässä hurja nakkisaalistaja:

Ja tässä toinen (hih pissaamassa):

Terveisin, Gimma