No, ei oikein mitään kauhean ihmeellistä, siis minulle. Melli sen sijaan kävi pari viikkoa sitten Nokialla agikisoissa ja oli AIVAN huono. Ensimmäiseltä radalta tuli hylly, kun nuo emännän kanssa yhteistuumin ohjautuivat väärään päähän putkea. Toiselta radalta tuli lähemmäs 30 virhepistettä kaiken maailman munauksista. Pahin niistä emännän mielestä oli se, että Melli loikkasi pois keinulta kesken kaiken. Se ei ole kuulemma tehnyt sellaista oikeastaan ollenkaan aikaisemmin, mutta siellä Nokialla niin kävi kummallakin radalla. Niin, ja se varsinainen munaus tuli emännän mukaan siinä, että se ei korjannut sitä keinua kummallakaan kerralla. Ties mikä keinukammo niistäkin kisoista tuolle rääpäleelle jäi päälle! Niin, ja minä en tietenkään päässyt mukaan Nokialle.

Samana viikonloppuna Nokian kisojen kanssa oli Helsingissä Peatdigger-tapaaminen, jossa Melli pääsi harkkaamaan agiliitoa sukulaistensa ja vähän muidenkin kanssa. Emäntä oli AIVAN haltioissaan ensinnäkin siksi, että se sai NYPPIÄ siellä Mellin ensiemännän Anne-Marian uutta, hyvin karvaista, saksantuontipentua Cachetia ja toisekseen siksi, että se sai katsella Mellin äidin, Pixien, ja veljen, Bossen, hienoa menoa agiradalla. Ovat kuulemma AIVAN MAHTAVIA koiria molemmat! Niin, ja minä en päässyt mukaan Helsinkiinkään.

Pääsin sentään minäkin mukaan mökille viime viikonloppuna. Siellä olikin kivaa vanhoja herkkukätköjä etsiessä ja grillaillessa. Onneksi lähdemme sinne heti huomenna taas juhannusta viettämään.

HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!

Toivottaa, Gimma ja muut