Minä olen edelleen käynyt Tiina-leipurilla vaivattavana. Tai oikeastaan kahdella viimeisellä  kerralla me kai päästiin leivontavaiheesta paistamiseen, sillä minua ei enää juuri ollenkaan hieroksittu, vaan sähkötettiin vain.  Selkätukkaani pantiin geeliä ja sitten geelin päälle kaksi lätkää, joita pitkin sähkö kipitteli eestaas massiivisissa selkälihaksissani (mahtoi sillä sähköllä olla mahtihauskaa, kun sai virtailla ihastuttavan Mellin nahan alla).  Herkkähermoisempia saattaa nyt hirvittää kamalasti, mutta voin kertoa, että se sähkötys oli oikeastaan aika mukavaa. Ainakin se oli paljon mukavampaa, kuin aiempi leivonta. Ja aika jännää oli huomata, että leivontakin tuntui mukavammalta sähkötyksen jälkeen.

Agilityrintamalla ei ole tapahtunut mitään erikoista vähään aikaan. Meillä on kuulemma käynnissä nopeusharjoittelukausi - niin orjastaja toitottaa kaikille. Me mennään vaan harjoituksissa ihan helppoja ja lyhyitä radanpätkiä ja mikä kaikista hienointa: minä saan palkaa IHAN KOKO AJAN! Vähänkö menen kovasti, kun tiedän, että kohta taas munaskuukkeli lentää ( se munaskuukkeli on sellainen pieni pehmeä vinkumuna, joka on ihan PARAS agiliitolelu!)!

Terkuin, Melli-pulla