Niinkuin jo aiemmin kerroin, minut leikattiin viikko sitten. Kerroin myös, että olin aika kipeä leikkauksen jälkeen, mutta sitä en vielä maininnut, että kipuja on ollut niin paljon, etten ole yhtään jaksanut tykätä tuosta vauvastani. Olen lähinnä huomioinut sitä murisemalla ja suostunut syöttöhomiin vain pakon edessä. Tai siis näin oli aiemmin, nyt tilanne on muuttunut. Orjalle selvisi (vasta) viime torstaina, että monet lääkärit määräävät kipulääkettä keisarileikatuille nartuille ja se suorastaan raivostui minun lääkärilleni, joka sanoi, ettei lääkettä voi antaa, kun koiralla on pennut. Samalla se raivostui itselleen siksi, ettei ollut tajunnut aiemmin ruveta harkitsemaan lääkkeen käyttöä. Minä sain saman tien nappulaa naamaan ja sen jälkeen elämä on taas alkanut hymyillä. Tänään olen ensimmäistä kertaa hoitanut vauvaani ihan itse enkä ole ihan kamalasti viitsinyt enää edes murista sille. Orja on naurettavan onnellinen.

Tässä muutamia kuvia minun vauvastani viiden päivän ikäisenä:


Terkuin, Melli