Ainakin vähäksi aikaa. Kai.... Tai ainakin me pidetään tosi pitkä (tai aika pitkä) harjoittelutauko. Käytiin nimittäin tänään ATT:n kisoissa. Että niin kauas piti sitten ajaa haukkumaan tuomaria ja ratahenkilökuntaa. Meillä oli kaksi kisaa jotka molemmat menivät aivan penkin alle, kun Gimma sai päähänsä, että tuomari ja hän eivät mahdu samalle kentälle ainakaan samaan aikaan. Niin ja maaliin ei voinut mennä, kun sen takana oli YLEISÖÄ ja ne vielä tuijottivat ja nauroivat (ne siat!). Eka rata me onnistuttiin jotenkin rämpimään läpi, vaikka yhteensä lähemmäs minuutin mittaiset haukkumatauot pidettiinkin radan sopivissa kohdissa. Saatiin siis tulos (15 rv ja melkein 50 av), vaikka nyt kyllä toivoin, että ei oltais saatu (kuvittelin, että hylky tulee enkä osannut sitä varmistella). Voi härregyd, että meinasi ohjaajalta mennä hermo, kun mikään ei toiminut.

Mietin ekan radan jälkeen, että lähdettäisiinkö takaisin kotiin saman tien, kun homma tuntui niin epätoivoiselta. Ajattelin sitten kuitenkin, että jospa Gimma tottuisi outoon paikkaan eikä tuomarikaan enää olisi niin outo, kun hänet jo haukuttiin. Mutta pah! Toinen rata jouduttiin jättämään kesken, kun Gimma ei kuunnellut yhtään mitään. Keskeytyspäätöksen jälkeen lähdin juoksemaan pois radalta ja siinä kohdassa Gimma kyllä seurasi kiltisti minua eikä yhtään haukkunut ketään. Ja kun tultiin maalialueelle se istui alas eteeni, tuijotti tiukasti silmiini, heilutti vietävästi häntäänsä ja ihan selvästi kysyi: Saanko nyt sen namin? Tältä se näytti:

Ja tältä:

Ja vaikka kuinka olin ollut sille vihainen sen hölmöilyjen vuoksi, niin enpä ollut enää. Se oli niin vilpittömän innoissaan siitä, että oli seurannut minua kiltisti niin pitkän matkan - ihan radan toisesta päästä maalialueelle asti. Ja kun se oli ja on niin himpskatin lutunen (varsinkin, kun juuri trimmailin sitä hiukan ja silmät taas mollottavat ihan kuin täysikuut)!

Terkuin entiset agilitykilpailijat Gimma ja isoemäntä