Pääsin taas eilen emännän ja Gimman mukaan agiliitämään. Kannatti lähteä, nimittäin siellä ei ollut paikalla kuin me, Ville-villakoira ja Toni-ohjaaja Merckxinsä (meniköhän oikein) kanssa ja niinpä minäkin sain harjoitella muiden mukana ihan samoja radanpätkiä kuin ne muutkin. Ja vaikka itse sanonkin, niin olin muuten aikas hyvä! Kun minusta on niiiiin ihana juosta ja hypätä oikein korkealta aitojen yli ja rynnätä putkeen ja kipitellä puomia pitkin ja kaikkea sellaista! Toni sanoikin ensimmäisen radanpätkäni jälkeen, että "sehän menee paremmin kuin Gimma", mikä nyt sinänsä oli itsestäänselvyydessään täysin turha lausahdus. Ainoa este, jolla Gimma on minua parempi, on keppisysteemi, joka on sitäpaitsi ihan tyhmä este (sen voisi vaikka jättää kokonaan pois). Emäntä yrittää piipittää, että Gimma muka kuitenkin ehkä enemmän harjoitelleena on hiukan varmempi, mutta en välitä sen höpinöistä. Minun mahtavilla hartioillani lepää suomalaisen agilityn tulevaisuus! Niin ja veljeni Bossen.

Gimma meni ihan ok.

Terveisin, Minä - Melli

Kirjuriorjan loppukommentti: Melli liioittelee rankasti - älkää suuttuko, te oikeat agilityn tulevaisuudenlupaukset!