Oltiin tänään isoemännän kanssa näytelmissä Honkajoella. Paikalla oli yhdeksän parsonia ja tosi kiva tuomarisetä, jonka nimi oli Harry. Se jutteli mukavia meille koirille ja meidän ihmisillekin ja samalla se katseli meitä todella tarkasti joka puolelta. Sillä oli mukana myös joku varatuomari tai sellainen, jolle se kertoi, millaisia meidän parsoneiden pitäisi olla. Meidän hampaat laskettiin tosi tarkkaan ja huomattiin, että minulta puuttui kaksi P2 hammasta alhaalta (on siinä hampaalla muuten tyhmä nimi ja nimen keksijällä huono mielikuvitus, kun on antanut kahdelle hampaalle saman nimen!!!). Sitten meidät mitattiin ja tuomarisetä sanoi varatuomarille, että minä olen koon alarajalla ja että tässä kisassa pääsi kivasti näkemään sen, kuinka eri kokoisia parsonit voivat olla.

Tällaista tuomari minusta sanoi:

"Hyvin kaunis narttumainen pää & ilme, P2:set puuttuvat alhaalta. Kaunis kaula. Seistessä tasapainoinen, mutta liikkeessä takaraajat jäävät rungon alle ja etuaskel nousee. Kevyt luusto."

Sain arvosanaksi H:n. Sitten se tuomari sanoi vielä lopuksi emännälle, että nuo minun liikkumisongelmani todennäköisesti häviävät ajan myötä, kun vähän vahvistun. Tarkoittiko se, että en enää vanhempana osaa mennä hienosti jalkoja nostellen? Ja niin kun minä olen sitä harjoitellut!!!

Tässä poseeraan:

Mutta sitten kävikin niin MINUN kaverini voittivat koko kisan. Velho oli ROP ja Minni VSP. Tämä oli kuulemma Minnin ensimmäinen serti ja se serti on kuulemma todella hieno juttu. Tässä ovat Velho ja Minni kivan tuomarisedän kanssa:

Kyllä ne ovat kauniita! Nuo ruusukkeet meinaan...

Terveisin, Melli