Oltiin koko juhannus mökillä - IHANAA! Ensimmäisenä iltana me juostiin täysillä pihaa ympäri ympäri ja tällä kertaa niin päin, että minä menin edellä ja Gimma perässä. Ja Gimmaa muuten otti se törkeästi kaaliin: se on aiemmin aina saanut olla se, jota jahdataan. Eikä se meinannut millään saada minua kiinni, koska olen niin nopea ja ennen kaikkea ovela, hih!

Sitten meille rakennettiin agilityrata, jossa oli muutama hyppyeste, rengas ja kepit. Oli siellä vielä viimevuotiset puomi ja keinukin tallella, mutta emäntä sanoi, että niillä ei saa mennä, kun puomi on muka liian jyrkkä. Mutta me mentiin vaan ja aina loikattiin puomin päältä maahan saakka: se oli mahtavaa! Emäntä kiroili ja polki jalkaa. 

Nyt tulee tärkeä tieto: minä opin menemään kepit ihan itsekseni! Tai niin emäntä luulee, tosiasiassa ole osannut ne jo kauan, mutta emäntä vaan ei ole ymmärtänyt lopettaa käsi- ja/tai sormivispausta aiemmin. Pikkuemäntä antaa minulle paljon enemmän vapautta radalla: se vaan näyttää, että tuosta sisään ja mene mene. Ja tietenkin minä menen. Tässä pujottelen pikkuemännän kanssa:

Harjoittelin myös hyppy-rengas yhdistelmiä:

Ja Gimma oli yleisönä kaislikossa:

Kyllä Gimmakin sai hypellä, mutta enimmäkseen sitä huvitti makailla ja jahdata kärpäsiä. Niin ja pakoilla niitä myös, sille nimittäin sattui viime kesänä sellainen ampiaisepisodi, josta se ei ole oikein vieläkään toipunut.

Mentiin me myös veneellä ja varsinkin minä tykkäsin siitä kovasti (ehkä mereily on meillä Bossen kanssa verissä).  Käytiin myös haukkumassa naapurit muutamaan otteeseen, kuten juhannusperinteeseen kuuluu. Kahlailtiin, mutta ei uitu, koska siinä kastuu liikaa. Ihmisten ruokailuja seurailtiin myös tarkasti, vaikka on sanottava, että herkkupaloja ei tänä vuonna putoillut samaan tahtiin kuin aiemmin. Syytämme siitä tätä hirveää kapistusta:

Isäntä on veljensä kanssa rakentanut mökille uuden pöytäryhmän ja nyt ihmisten ruoka pysyy paremmin lautasilla kuin ennenvanhaan, kun lautaset pidettiin sylissä. Tämä on selvä huononnus saavutettuihin etuihin. Rotestoimme!

Tässä vielä kuvat meistä juhannuskoirina:

Näissä kuvissä meillä on vielä viikset ja parrat kutakuinkin tallella, vaan eipä ole enää, kun emäntä sai tänään päähänsä kiskoa ne irti. Parran poistaminen kuulemma parantaa sen laatua - kaikenlaista kukkua sitä kuuleekin! Nyt me ollaan niin piikkinokkia molemmat, että ei taideta kehdata mennä minnekään koirien ilmoille. Pikkuemännän mielestä minä näytän lähinnä hippetiltä (se on joku koirarotu).

Terveisin, Melli-hippetti