Oltiin viikonloppuna mökillä ja mummalla. Urheiltiin ihan hulluna: ajettiin takaa lokkeja pitkin peltoja niin kauas, että isäntä ei enää nähnyt meitä lainkaan (ja mentiin samalla reissulla mukkelis-makkelis perunapeltoon, kun ei huomattu hidastaa vauhtia). Tultiin takaisin, kun linnut oli hoideltu. Sitten juostiin pari kertaa mumman pihalta maantielle karkottamaan ensin akkaa ja koiraa ja sitten ukkoa ja pyörää (vaikka me ei oikeastaan saataisi mennä tielle). Isätä oli vihainen. Auteltiin myös veneen kunnostuksessa ja kaiveltiin myyriä. Ei kylläkään löydetty. Näitä hommia me tehtiin sunnuntaina sillä aikaa, kun emännät olivat koiranäytelmissä turisteina ja kyläilemässä ihmissukulaisilla.

Perjantaina ja lauantaina me harjoiteltiin mökillä agilitykeppejä. Me osataan ne aika hyvin molemmat. Oli kiva treenata, kun meillä oli uusi lelu kiihdyttäjänä: vinkuötökkä narun päässä. Ai että, kun se on ihana! Emäntä meinaa kokeilla, josko tykkäisin siitä oikeissa agitreeneissäkin (minä kun en viime aikoina ole siellä paljon leluista perustanut). Mutta ensin täytyy odottaa, että pääsen tangoista eroon. 

Emäntä antoi meille lauantai-iltana roitsunsiivet syötäväksi. Minä vein omani heti piiloon, niinkuin niin arvokkaille saaliille kuuluisi tehdä. Mutta arvatkaapas, mitä Melli teki omallaan? Se SÖI sen! Vähänkö minua otti päähän! Minulla meni aika kauan aikaa ensin Mellin syömistä vahtiessa ja sitten omaa siipeä etsiessä. En muista enää löysinkö sitä. En ehkä, kun olin myöhemmin niin nälkäinen. Toisaalta, olen kyllä aina nälkäinen....

Se täytyy vielä sanoa, että minun puolisiskoni Mona ja Lotta olivat pärjänneet hienosti siellä näytelmissä. Tietty ne pärjäsuivät, eihän näillä geeneillä voi olla muuta kuin tosi kaunis! (Me ollaan Mellin kanssa menossa ensi viikonloppuna kanssa näytelmiin - tutiskaa Kotkan pärssonit!)

Terkuin, Gimma