Käytiin eilen erkkarissa. Siellä oli paljon parsoneita näyttäytymässä. Minä olin junioriluokalla yli kahdenkymmenen muun koiran kanssa. Alussa me seisottiin ja seisottiin, kun jotkut ei osanneet tulla ajoissa paikalle. Meinasi jo alkaa hermostuttaa sellainen turhanpäiväinen paikallanököttely.  Ja sitten kun meitä oli niin paljon, niin vielä kävelimme monessa ryhmässä kehää ympäri. Tuomaritädistä en tykännyt yhtään, kun se tuijotteli minua siinä pöydällä. Tuijotin takaisin.  Näin se minusta sanoi:

"Lovely dog. Correct mouth. Good coat. Spannable. Nice topline. Nice front. Moves very good."

Ja ERIn se minulle antoi. Se antoi ERIn myös viidelle muulle koiralle, joten vielä lopussa jouduin vähän seisoskelemaan. Ja ihan turhaan, koska en päässyt neljän joukkoon. Vaikka en olisi halunnutkaan, kun palkintona näkyi olevan pahaa koiranruokaa ja pyttyjä, jotka eivät olisi meille edes mahtuneet. Varmasti olisin pinnistänyt lopussa enemmän, jos palkintona olisi ollut vaikka pikkuinen lateksipossu. Tai nakki.

Tässä on Panun emännän Leenan ottama kuva minusta seisoksimassa:

Gimma oli myös mukana, mutta emäntä ja isäntä UNOHTIVAT viedä sen kehään! Tai niin me Gimman kanssa arveltiin. Voihan se tietysti olla, että emäntäkin piti palkintoja surkeina eikä viitsinyt Gimmaa esittää, ettei vaan olisi joutunut kanniskelemaan niitä kotiin. Aika epistä joka tapauksessa, sillä Gimma sai vaan käydä isännän kanssa uimassa (ainakin kaksi kertaa) sillä aikaa kun minä olin työhommissa.

Mutta oli siellä kivaakin, kun näin taas äitylini ja ekaemännän Anne-Marian. Tässä kuva Pixie-äidistä:

Ihmiset olivat sitä mieltä, että Pixie on ihan kuin sekoitus minusta ja Gimmasta. Voihan siinä jotain perää ollakin.

Terkuin, erinomainen Melli