Viikonloppuna oltiin taas mökillä. Minulle tuli yhden päivän oksetustauti. En pystynyt syömään edes suurta herkkuani roitsunsiipeä ja aina välillä oksentelin limoja. Ja sitten olin aika väsynyt ja värjötteleväinen. Tylsää oli myös se, että en jaksanut edes mennä uuteen putkeen, jonka emäntä oli jostain lapsiliikkestä hommannut. Tai oikeastaan niitä putkia oli kaksi - ne kun solmittiin yhteen, niin saatiin yksi aika pitkä pötkö.

Onneksi sunnuntaina olin jo ihan terve! Juoksin villinä ja harjoittelin emännän kanssa pujottelua ja putkea ja vähän hyppyjäkin. Emäntä julisti minut tänä viikonloppuna meidän perheen ykkösagilitykoiraksi, sillä olen jo aika paljon parempi kuin Gimma. Olen treenaillut viime aikoina paljon: TAMSKin ryhmässä ja parsonien omassa ryhmässä, jossa olemme harjoitelleet yksittäisiä esteitä ja erityisesti namiesteitä. Namiesteet ovat niitä, joissa kiivetään ja lopussa on aina nami odottamassa. Mökillä me harjoitellaan vain leluesteitä. Nekin on kyllä kivoja, kun saa leikkiä emännän kanssa. Suurin ongelmani agilityssä on kuulemma, että en vielä aina oikein jaksa innostua virallisissa harjoituksissa (siis muualla kuin mökillä ja omassa pihassa), kun siellä on muita koiria ja paljon ohikulkijoita. Mutta viime keskiviikkona innostuin kovasti ja olin ihan pro! Toinen ongelma on, että en osaa jarruttaa sillä jyrkällä ja leveällä namiesteellä, vaan tarvitsen vielä hihna-apua alaspäin mentäessä. Tai siis en viitsi jarruttaa.

Sellainen juttu vielä sieltä mökiltä, että isännän veli meinasi lähteä merimatkalle ilman minua ja meinasin jo hätääntyä, kun yleensä minut otetaan mukaan. Onneksi se huomasi unohduksensa ja palasi hakemaan minua, niin pääsin laivakoiraksi. Se meidän mökin meri on nimeltään Syvämeri ja se on valtavan suuri. Ei kuitenkaan ihan niin suuri kuin Näsimeri ja Pyhämeri täällä Tampereella. On se kuitenkin niin suuri, että vain juuri ja juuri jaksaisin uida mökiltä vastakkaiselle rannalle. Siis jos viitsisin. Mutta minähän en ui, kun vesi on niin märkää.

Terveisin, Melli