Emäntä innostui Tamskin kisojen tuomarinhaukkumattomuusilmiöstä niin kovasti, että se päätti ilmoittaa minut Takku-kisoihin, jotta ilmiö vahvistuisi ja muuttuisi vakituisemmaksi. Ne kisat olivat nyt viikonloppuna. En haukkunut lauantaina enkä sunnuntaina, joten voihan se olla, että vahvistusharjoitus onnistui.

Kisat menivät muutenkin minulta tosi hyvin: sain lauantaina ja sunnuntaina molempina yhden nollaradan, mikä tarkoitti sitä, että pääsin vielä sunnuntaina kokeilemaan kakkosten hyppyrataa. Minusta tuli siis tokaluokkalainen ihan yht'äkkiä vaan! Aika erikoista, kun vielä pari viikkoa sitten minulla ei ollut mitään nollia miltään luokalta. Se tokaluokkalaisten ratakin meni tosi hyvin - emäntä vaan sähläsi valssiensa kanssa ja siksi keppien aloitukselta tuli kielto.

Siinä mielessä nämä kisat olivat kyllä huonot, että minkäänlaisia nameja tai edes ruokaa ei tullut palkinnoksi. Me saatiin vaan sellaiset pienet ensiapulaukut. Niitä tuli kaksi kappaletta, kun sijoituttiin kumpanakin päivänä yhdessä kisassa toisiksi. Emäntä oli jostain kumman syystä tyytyväinen palkintoon - ihmiset on kummallisia!

Siellä oli kisaamassa paljon tuttuja parsoneita, jotka tekivät toinen toistaan hienompia ratoja. Kleni ja Ville (ja Tiina) nousivat kakkosiin jo ensimmäisenä kisapäivänä,  Rasmus ja Marjut sekä Alma ja Riitta ottivat kumpikin nollavoiton sunnuntaina. Niin, ja Hugo ja Marja tulivat Turusta saakka ottamaan kaksi nollaa lauantaina. Ja monia muita hienoja ratoja nähtiin! Ollaankohan me parsonit jotenkin erityislahjakkaita kaikissa lajeissa vai vaan tässä agiliidossa? Tai no, taisi olla tyhmä kysymys...tietty me ollaan!

Terkuin, kisaviikonlopusta väsynyt Gimma