Eilen isäntäväellä oli taas kummallisia ihmistouhuja. Ne olivat ostaneet suuren Riki-teeveen ja sitä asenneltiin ja vanhaa töllötintä vietiin toiseen huoneeseen. Oli kivaa, kun minä (siis Gimma) sain olla hommassa mukana ja kulkea ihmisten perässä huoneesta toiseen ja katsella tarkkaan johtojen sörkkimistä teevee- ja seinäreikiin. Yht'äkkiä emäntä tajusi, että jotain puuttuu. Siis Melli. Olinkin jo itsekin ihmetellyt, että kuinkas nyt saan ihan rauhassa seurailla tapahtumia ihan eturivistä, mutta en käsittänyt, että se johtuu yhdestä alimääräisestä Mellistä.

No, sitä rääpäkettä ruvettiin sitten etsimään. Ensin käytiin läpi talo sisältä - ei löytynyt Melliä. Isäntä muisti käyneensä ulkona viemässä teeveelaatikon pois peräskärryyn ja siinä vaiheessa isoemäntä kalpeni. Me asutaan aika vilkasliikenteisten katujen risteyksessä (tai siinä vieressä) ja emäntä näki varmaan jo sielunsa silmin Mellin lituskana keskellä tietä. Ihmiset ryntäsivät ulos kiertämään taloa ja huutelemaan: Melliii, Mellii ja niinpoispäin. Isäntä kurkisti peräskärryynkin ja siellä olevaan teeveelaatikkoon, kun se ajatteli, että olisiko Melli jollain kumman konstilla joutunut sinne. Ei ollut.

Emäntä ihan selvästi jo väänsi itkua ja oli tosi vihainen isännälle, kun se oli päästänyt Mellin sillä lailla karkaamaan ulos, mutta sitten se vielä kerran varmuuden vuoksi päätti käydä kurkkaamassa meidän pikkuvessaan, jota kumpikaan ei ollut jostain syystä ensimmäisillä etsintäkerroilla tarkistanut. Ja sieltä pienestä piemeästä kopperostahan Melli singahti esille hyvin iloisena pelastuksesta. Ja voi sitä ihmisten riemua - ihan kuin se olisi löytynyt jostain maailman vaarallisimmasta paikasta! Vaikka olin minäkin iloinen, kun ihmisetkin kerran olivat. Mutta minä kyllä tietysti tiesin koko ajan, missä Melli oli - enhän ole ihan nenätön ja korvaton niinkuin ihmiset. Mikseivät aistivammaiset kysyneet minulta?

Mutta on se Melli pöhlo: sitä oltiin huudeltu ihan oven toisella puolella eikä se sanonut mitään. Se on varmaan vaan seistä nököttänyt oven toisella puolella ihan öönä. Se on juuri niin Mellimäistä! Välillä ihmetyttää, kun ei minkäänlaista järjenlahjaa ole tuolle toiselle koiralle annettu. Voi ressukkaa!

Terveisin, Gimma