Minun on ihan pakko tulla kertomaan, millaisen palkinnon emäntä minulle antoi mahtavasta agilitymenestyksestäni ja noususta toiselle luokalle. LAIHDUTUSKUURIN! Voitteko uskoa? Ja niin vähän kun se on aina ennekin minulle ruokaa antanut. Koko ajan saa pieni koira olla nälässä. Saan tällä hetkellä ehkä ruokalusikallisen lihamössoä ison kasvisannoksen seassa aamulla ja yhden pienen roitsunkaularääpäleen illalla. Arvatkaapa kurniiko maha illalla? Tai oikeastaan ihan koko ajan.

Meidän entinen (ja vähän nykyinenkin) valkku oli sanonut emännälle, että minulla on liikaa painoa ja emäntä heti kilttinä tyttönä (tai oikeastaan akkana) lähti tähän hullutukseen mukaan. Kamalinta tässä on se, että samaan aikaan Mellille syötetään juuri niin paljon ruokaa, kun se ikinä jaksaa syödä. Eilenkin se söi illalla KAKSI roitsunsiipeä. Siis KAKSI! Minulla vaan valui kuola, kun olin syönyt minikaulani sekunnissa ja siinä sitten oli aikaa tarkkailla Mellin mässytystä. Ja se on vielä niin tosi hidas syömään, että kidutusta kesti vaikka kuinka kauan.

Lauantaina olisi tarkoitus mennä jonnekin Oriveteen agilitykisoihin. Miten muka voin jaksaa mennä mitään ratoja, kun en edes saa ruokaa? Menen ehkä lakkoon!

Terveisin, Gimma