Käytiin eilen autoajelulla. Panu tuli emäntänsä kanssa meidän autoon myös ja me haukuttiin sitä sopivasti (ei kovin paljoa, kun Panu on kiva). Ajettiin pitkään ja sitten tultiin haisevaan paikkaan. Me huomattiin heti, että sitä hajua pitää haukkua ja niin me tehtiin. Minusta tuntui siltä, että haukkuminen ei riitä ja niinpä haukuin JA ruovin kaikilla neljällä jalalla tosi paljon. Ja haukuin ja ruovin. Ja haukuin ja ruovin. Ja sitten meidät laitettiin takaisin autoon.

Mutta ei kauaksi aikaa, vaan meitä käytettiin vuorotellen talossa, jossa oli kettu laatikossa. Ajatus oli, että me mennään SISÄLLE taloon ja haukutaan kettua. Niin nuo muut kai tekivätkin (jostain sinne ilmestyivät yhtäkkiä myös Ilona ja Vappu), mutta minä en viitsinyt mennä sinne taloon, vaan hakuin ovelta. Ja ruovin. Tai en nyt ihan oveltakaan, mutta vähän matkan päästä. Ehkä viiden metrin.  En viitsinyt mennä ihan lähelle, kun se kettu haisi NIIN voimakkaasti. Sen voisi välillä vaikka pestä.

Tässä Gimma yrittää syödä sitä haisulia (yök):

Sitten olisi vielä pitänyt mennä putkiin ja leikkiä siellä Risto-ketun kanssa rosvoa ja poliisia. Gimma oli mennyt ja saanut Riston pidätettyä. Ei kuulemma ollut ollut ongelmia mennä läpi ahtautumista - kannatti laihduttaa! Mutta roikki kai vastusti pidätystä tai jotain, kun Gimman suuvaahdossa oli vähän verta. Tai sitten Gimma puri kieleensä.  

Minua ei huvittanut vieläkään mennä siihen haisevaan taloon ja siksi Gimma tuli minulle hajusuojaksi. Se haukkui kettua läheltä ja blokkasi osan löyhkästä niin, että minäkin saatoin mennä vähän lähemmäs huutamaan. Kovin lähelle en kuintenkaan viitsinyt mennä, ettei haju tarttuisi. Minulla on nimittäin rinsessan hommia LAUANTAINA (huom. Ilona, Vappu ja Panu).

Terveisin, Melli (josta tulee suuri metsästäjä heti, kun metsäneläimille kehitetään hyvät dödöt)