Meidän emäntä on ehkä kätevin kaikista Rouva Oranssin jälkeen, nimittäin se osasi ihan itse (ja todella nerokkaasti) tehdä meille namilelun harrastuksiin. Tai lähinnä se lelu on minua varten, sillä Melli tykkää kaikista eniten ihan pienistä muovisista leluista, jotka vinkuvat hiljaa tai vain pihisevät hiukan. Ei se emäntä sentään ihan itse sitä lelua kyllä keksinyt, vaan vihje tuli Mellin agilityopelta Too-Niilta. Se lelu on vanha miesten nahkahanska, johon emäntä ompeli suuaukon kohdalle ompelmuskoneella nauhat, jotka tarttuvat toisiinsa kiinni. Ja sitten se ompeli samalla koneella sormet umpeen. Ja sitten se ompeli tekonahkakankaasta nauhan, jonka se sitten ompeli kiinni hanskan suuhun. Nyt se voi laittaa hanskaan namia, tarrata tarrat kiinni ja ottaa nauhan käteen ja talutella hanskaa ympäri huushollia niin, että minä saan juoksennella perässä ja käydä sen kimppuun. Tällainen siitä tuli:

On se mahtava, oikea lelujen Mercedes!

Ja näin sillä voi leikkiä:

Emännällä oli vaikeuksia samaan aikaan leikittää ja ottaa kuvaa. On se niin vaikeaa, hohhoijaa!

Meillä on valtavasti harrastusohjelmaa tulevina viikonloppuina ja vähän viikollakin. Huomenna lähdemme parsonien agilitymestaruuskisoihin. Me molemmat osallistutaan - Mellikin, vaikka se on ihan mölli vasta. Seuraavana viikonloppuna on Tamskin kisat ja sitä seuraavalla viikolla mennään kettua haukkumaan ja viikonlopuksi teholeirille. Ja siitä viikon päästä luolakokeesen  Apua! Kyllä varmaan iltaisin uni maittaa, kun on niin hyvin ohjelmoidut päivät. Vaikka kyllä se maittaa muulloinkin:

Taidan mennä pötkölleen!

Terveisin, Gimma