Kävimme taas emännän kanssa Takkujen agilitykisoissa. Lauantaina yritin taas jäljestämistekniikalla nollasuoritusta, mutta se ei onnistunut, sillä hajujälki vei ensimmäisellä radalla kepeillä kesken kaiken sivuun. Emäntä (tyhmä) komensi minut aloittamaan kepit uudelleen alusta ja minä ajattelin, että minun kuuluu pujotella ne ensin samaa reittiä takaisin ja sitten vasta aloittaa alusta. Myöhemmin kuulin, että niin ei saisikaan tehdä.  Siitä saimme ensimmäisen hyllyn.

Toisella radalla saimme viitosen kepeiltä (kun epähuomiossa menin aloitusvälistä ohi, kun piti vähän haistella) ja sen jälkeen emäntä yritti vaan saada nenääni ylös maasta eikä välittänyt, vaikka meiltä jäi yksi loppuserpentiinin aidoista hyppäämättä. Lopussa meninkin jo vähän kovempaa ja emäntä oli vähän tyytyväinen, vaikka aita unohtuikin. Näin tuli viikonlopun toinen hylky.

Emäntä puhui kisapäivän jälkeen jostain rukkasten tekemisestä ja myös rukkasten naulaan laittamisesta. En tajua, miten ne liittyvät yhtään mihinkään.

Tänään sunnuntaina emäntä arveli, että sama mateluhaistelu varmaan jatkuu ja luulen, että sitä ei oikein huvittanut lähteä koko kisoihin. Mutta minäpä yllätin ja juoksinkin tosi lujaa. Ongelma vaan oli, että emäntähän ei pysy ollenkaan mukana, kun olen nopealla tuulella ja minä joudun tekemään ihan omia reittiratkaisuja. Niin me saatiin tänäänkin vielä kaksi hyllyä lisää. Mutta nyt emäntä oli todella onnellinen meidän suorituksista. Eikä se enää puhunut rukkasista mitään.  

Terveisin, Gimma