Olin viikonloppuna siellä hevosenkakkaparatiisissa järjestetyissä agilitykisoissa, joista jo viime viikolla kerroin. Kylläpä siellä olikin ihanaa! Emäntä ei kyllä antanut minun herkutella juuri lainkaan, vaan halusi vaan koko ajan leikkiä sellaisella uudella lammaspatukalla.

Itse rata sujui mahtavasti. Alussa en viitsinyt lähteä kovaa juoksemaan, sillä minua laiskotti, mutta aika pian innostuin hommasta niin, että melkein unohdin kaikki haistelu- ja kakkahommat. En ihan kokonaan kuitenkaan, vaan kepeillä yht'äkkiä muistin, että täältähän voi löytyä jotain namiherkkuja. Siinä sitten emännän kanssa vähän aikaa keskusteltiin, että mennäänkö rataa vai mussutetaanko ja lopulta päätin jatkaa matkaa. Loppuradan pingoinkin ihan täysillä, sillä muistan kyllä jo hyvin, että maalissa odottaa mahtipalkka. Mutta erityisen tyytyväinen olin siihen, että onnistuin jo heti alkuradasta huijaamaan rinkulaesteellä paitsi emäntää (sehän ei ole kovin vaikeaa) myös tuomaria - niistä ei nimittäin kumpikaan huomannut, että hyppäsin renkaan sivusta. Osaan suorittaa ohituksen niin tyylikkäästi, että sivulta katsottuna näyttää ihan siltä, kuin menisin oikeaoppisesti renkaan keskeltä. Niin me siis saatiin tulos (rv 5 ja vähän av:tä) ja sijoituttiin kahdeksanneksi, vaikka oikeasti meidät olisi pitänyt hylätä. Vähänkö olen hyvä!

Tervisin, Gimma