Olin tänään iso- ja pikkuemännän sekä Vapun ja sen iso- ja pienimmän emännän kanssa kettuja kokeilemassa. Emäntä arveli etukäteen, että tyhjän luolan tarkastus voi osoittautua liian kovaksi palaksi minulle, mutta mitäs se mistään tietää. Totta kyllä on, että en olisi MILLÄÄN viitsinyt mennä sisään ahdinkoputkesta, mutta se johtui vain siitä, että etuoikealla oli koppihäkissä kettu, joka rapisteli koko ajan vimmatusti. Tiesin, ettei sen luo todellakaan pääse putkea pitkin ja mitäs järkeä silloin olisi ollut mennä sinne ahtautumaan. Lopulta tuomari antoi emännälle luvan lykätä minut sisään väljemmältä puolelta ja sitten kiersin putket vimmatulla vauhdilla ja vain ihan vähän haukahdellen. Ja niin se tuomari antoi minun jatkaa kokeeseen alkuvaikeuksista huolimatta. Se ymmärsi hyvin, ettei metsästyskoira mene putkeen, jos saalis on sen ulkopuolella.

Varsinaisessa kokeilussa luiskahdin ahdingosta vauhdilla ja saman tien kettua haukkumaan vimmatusti. Juosin sen perässä mutkan taakse (vasempaan kulmapesään), mutta sitten, hui kamalaa, se hyökkäsikin takaisin. En ole vielä aiemmin nähnytkään sellaisa mustaa kettua, joka hyökkii suurten metsästäjäparsoneitten kimppuun. Minun oli vähän pakko häippästä paikalta miettimään parempaa strategiaa. Ei vaan tullut mitään mieleen. Ei vaikka kuinka mietin. Ja sitten emäntä teki luopuman. Joku paikallaolevista sanoi, että minulle (ja parille muulle koiralle) osui kokeen hulluin kettu. Että se oli pahempi, kuin A-kokeessa käytetty, mitäsesittentarkoittaakaan. Uskon sen kyllä, en kai minä nyt niin helposti olisi luikkinut tieheni, jos ketulla olisi ollut vähänkään järjen valoa silmissä.

Tällaista se Jarkko Ruotsalainen oli minusta kirjoitellut:

Tyhjän luolan tarkastus: Ripeä, täydellinen, hieman ääntä.

Arvostelu: Koira raivokkaasti putkeen, kiihkeä ilmoitushaukku, kettu siirtyy vasempaan kulmapesään. Koira käy ketun tuntumassa, jonka jälkeen menee haukkumaan oikeaan peräpesään. Omistaja luopui.

Ihmettelen vaan, miksei se maininnut mitään hullun kiilto silmissä suuren, rohkean sankarin kimppuun hyökänneestä ketusta - sanoo vaan, että kävin ketun "tuntumassa". Tai voihan se tarkoittaa, että kävin ihan TUNNUSTELEMASSA sitä kettua. Niin, ja en minä nyt ihan koko loppuaikaa sielä kauimmanpuolesessa peräpesässä haukkunut, vaan siirryin pikkuhiljaa kulmapesään.  Ja haukuin sieltä, vähän lähempää. NIH! En kai voinut mennä lähemmäs, kun se kettu oli musta kuin yö enkä voinut olla ollenkaan varma, että missä kohdassa putkea se oikeastaan olikaan.

Vappu meni hienosti ja sai tuloksen, see37, sanoi emäntä. Kukaan ei saanut beetä. Eikä aata, vaikka yksi yrittäjä oli. Tuomari oli tiukalla tuulella.

Terveisin, Gimma