Oltiin emännän kanssa viikonloppuna harjoittelemassa agilityä ihan hirveästi. Matkustettiin Nellin ja Lallin kyydissä pitkä matka ja saavuttiin perille paikkaan, jossa oli paljon parsoneita ja suuri halli, jossa oli agilityesteitä, mutta ei YHTÄÄN hevosenkakkaa. Olin vähän pettynyt, kun tähän asti suurissa agilityhalleissa on aina ollut hyvä hevonkakkavarustelu.

Siellä oli ohjaajina ihmisnainen ja -mies, Janita ja Jaakko. Ne osasivat hienosti ohjeistaa emäntää - vahinko vaan, että emäntä on aika hidas oppimaan ja se joutui jankkaamaan ohjauskuvioita monta monta kertaa ja silti ei meinannut osata. Janita-open ensimmäinen rata oli kyllä emännälle vähän liian vaikea ja minullakin oli vielä normaaliakin enemmän keskittymisvaikeuksia radan alussa, kun lähtö oli ihan hallin sisääntulo-oven edessä ja siinä oli kovasti häslinkiä. Vaikeuksista huolimatta minä menin ihan hienosti, sitten kun päästiin ovensuusta pois. Emäntä sen sijaan ei mennyt hienosti: jos se sai jonkun ohjauskuvion onnistumaan kovan keskittymisen jälkeen, niin sitten rata pääsi jo unohtumaan ja homma tyssäsi siihen. Sen pitää vaan harjoitella enemmän. Niin, ja minusta vähän näytti siltä, että emäntä olisi pelännyt sitä Janita-opea ja ehkä se osittain siksi hermoili niin kovasti. En kyllä ymmärrä miksi se pelkäsi, kun minusta Janita oli ihan COOL.

Jaakko sen sijaan ei aluksi ollut minusta yhtään cool. Me oltiin viimeisessä ryhmässä molempina päivinä ja Jaakon harjoituksissa aloin jo olla aika väsynyt. Sitä paitsi se nyt vaan käyttäytyi hirveän epäilyttävästi : siellä se seisoi ja tuijotteli, kun tein hommia (siis haistelin muiden jättämiä jälkiä ja välillä hyppelin muutamia esteitä) ja välillä asteli lähemmäs emäntää jututtamaan (varmaan kiusaamaan) ja katseli minua SILMIIN. Minun oli ihan pakko haukkua se mies oikein kunnolla. En viitsinyt enää haukkua niin paljon sen jälkeen, kun se antoi minulle paljon herkkuja. Mutta TODELLA paljon niitä piti antaa, ennenkuin uskoin, ettei se ehkä niin paha olekaan.

Toka päivänä homma meni aika lailla samalla lailla kuin ensimmäinen, mutta vaan vähän paremmin. Emäntä näytti kaiken kaikkiaan todella tyytyväiseltä viikonlopun jälkeen: se sai paljon hyviä neuvoja ja uutta opeteltavaa. Sen mielestä ne opet oli ihan ylivetoja. Eikä se enää toisena päivänä pelännyt Janitaa, enkä minäkään Jaakkoa niin paljoa.

Tänään olen menossa Panun kanssa luolaharjoituksiin,  ja jos harjoitus menee hyvin, osallistun ensi lauantaina luolakokeeseen. Kivaa!

Terkuin, Gimma