Ajeltiin eilen kettupaikkaan. Me mentiin emännän tila-autolla (se kutsuu sitä Micraksi) ja mukana oli Minä, Gimma, Panu, panun emäntä, Panun boksi,  meidän emäntä, isäntä ja pikkuemäntä. Onneksi kulkuneuvo oli niin tilava, sillä muuten olisi voinut tulla tukalat oltavat. Me matkustetaan Gimman kanssa aina auton takaosassa: minä saan olla boksissa ja Gimma joutuu olemaan boksin ulkopuolella kiinni valjaissa. Tämä järjestely tarkoittaa myös sitä, että minä voin ihan rennosti makoilla koko reissun, sillä Gimman velvollisuuksiin kuuluu toivottaa ylimääräiset autoon tunkeutujat tervetulleiksi ja haukkua tiellä kulkevat koirat ja muut liikkujat, sillä se pystyy katselemaan ikkunasta ulos ja penkin yli autoon sisälle. Eilen se oli kyllä vähän laiskana, kun Panu tuli autoon, eikä haukkunut kuin ihan vähän vaan. Sitä varmaan vieläkin väsyttää viikonlopun tehoreenien jälkeen - tuollaiset vanhat koirat väsyvät niin helposti.

Gimman pitäisi mennä luolakokeeseen lauantaina ja siksi se sai leikkiä koetilannetta. Ensin sen piti tarkastaa tyhjä luola ihan hiljaa. Siis piti. Ihan hienosti se kiersi putket ympäri ja vielä ympäri, mutta ei pystynyt pitämään suutaan kiinni. Se innostuu niin kauheasti ketuista. Minun mielestäni emäntä ihan turhaan antoi sen haukkua ennen luolatarkastusta kettua häkissä ja sitten Gimma vielä näki saman ketun samassa häkissä putkien vieressä lattialla, juuri kun piti mennä tyhjää luolaa tarkastamaan. Kai sitä nyt tuollainen hermoheikko koira vähemmästäkin kiihtyy.

Varsinainen ketunpaimennusosio meni sitten paremmin. Gimma haukkui kettua ihan läheltä pitkän aikaa, vaikka kettu haisi ihan kamalalta. Sen jälkeen Gimmakin haisi kamalalta. Mutta kaikkein kamalimmalta haisi Panu, joka oli onnistunut hieromaan itseensä ketun kakkaa putkissa ryömiessään. YÖK!

Onneksi minun ei tarvinnut ruveta haisuliksi. Minä kävin isännän kanssa katsomassa kettuja ja sanoin niille sylistä käsin, että hurr. En viitsinyt enempää, etteivät olisi pelästyneet. Niin, ja autoin vähän yhtä russelia, joka oli ensimmäistä kertaa kettua katsomassa eikä meinannut käsittää, että sille pitää rähjätä. Haukahdin pari kertaa takavasemmalta ja siitä se tyhmännäköinen tappijalka ymmärsi, että kuuluu haukkua. Onneksi satuin paikalle, muutenhan siitä hommasta ei olisi tullut mitään.

Terveisin, Melli (josta ehkä tulee kettukoirien kouluttaja)