Emäntä halusi vaihtaa lehmät pois sivupohjasta juuri kun me oltiin totuttu niihin. Sen mielestä pitää olla jotain vähän synkempää ja kylmempää näin melkein talvella. No, onneksi se sentään valitsi pohjan, joka selvästi viittaa MINUUN. Minun virallinen nimenihän on P. Maple Leaf eli vaahteranlehti. Tästä lähtien Gimma ei varmaan saa enää kirjoituttaa tänne mitään, vaan minä hallitsen koko plokia. Eikä muuten pääse Gimma enää laittamaan tänne mitään Mellin kalsari- ja pissikuvia. HA!

Tänään mennään agilityharkkoihin. Ajattelin olla siellä paras, niinkuin aina. Voin kertoa teille, että osaan jo täydellisesti loivemman kiipee-esteen kontaktin. Emäntä on opettanut sen minulle kosketusalustan ja naksuttimen avulla. Jyrkempi kiipee-este on vielä hankala - osaan kyllä siinäkin koskea alustaa, mutta jarrut eivät vielä oikein pelaa niin, että takajalat jäisivät esteelle. Olen kyllä yrittänyt, mutta minkäs teen, kun olen niin sairaan nopea, että vauhti ei kertakaikkiaan pysähdy. Osaan oikeastaan jo kaiken muunkin tosi hyvin: kepit vauhdilla ja oikeasta aukosta sisään, putkeen vähän piilommastakin kulmasta, keinu vauhdikkaasti, jne. On vaan kaksi asiaa, joita en niin hienosti osaa: toinen on paikalla olo lähdössä - se on tyhmitä ja älyttömintä mitä tiedän. Ja toinen on pussi - menen sen kyllä, mutta jotenkin näin pienen (vaikkakin mahtavan) parsonin vauhti jotenkin kovasti jarruttuu siellä pussin helmoissa. Ja sekös harmittaa!

Ja sekin tietysti harmittaa, että emäntä on ihan kömpelö ja huono eikä osaa ohjata nimeksikään. Arvuuttele siinä sitten, minne pitäisi mennä. Meidän agilitymestaruudet kaatuu kaikki siihen.

Terveisin, maailman paras Melli

(Kirjurin kommentti: Oikeasti Mellillä on tietysti vielä aika paljon opittavaa, ihan alussa ollaan vasta MOLEMMAT)