Nyt se on sitten todistettu, että olen vastustamattoman ihana parsoni. Nimittäin meidän valkku, Too-nii, joka ymmärrykseni mukaan oli ennen ihan mansesterinterrierimies (sillä on kaksi sellaista Tampere-koiraa), on hommannut itselleen melkein omaksi parsontytön. Enkä kyllä millään keksi mitään muuta selitystä moiselle värinvaihdolle, kuin oman ihmeellisen ihanuuteni. Onhan Too-nii tietysti valmentanut myös meidän Gimmaa, mutta eihän KUKAAN sen perusteella hommaa yhtään mitään koiraa. Niin, ja on se valmentanut myös Velhoa ja Minniä, mutta enpä luule, että sellaiset muotivaliot ja certivoittajat voivat ketään niin suuresti innostaa. Minun täytyykin pitää varani, etten näyttäydy liian monille ihmisille, sillä muuten parsonien kysyntä voi nousta valtavaksi, ja hinta myös ja siitä seuraakin sitten väistämättä kaikenlaisia kasvatuksellisia lieveilmiöitä. Minun on nyt vain kannettava oma vastuuni tässä vaarallisessa tilanteessa.

Emäntä koittaa tuossa piipittää, että onhan valkku saattanut nähdä parsoneita jossain muuallakin, kuin meidän harkoissa, esim. agiliitokisoissa tai näytelmissä. Antaa sen piipittää ihan rauhassa. En vakuutu.

Tässä kuitenkin linkki Maica-rääpäleen plokiin. Emännän mielestä se on hurjan suloinen, niinkuin kaikki muutkin pennut, joita on ilmestynyt tutuille kuin sieniä sateella.

Terveisin, Melli