Minun on pakko palata Mellin taannoiseen kisaharjoitusraporttiin, jotta saan korjattua mahdollisesti syntyneet väärinkäsitykset. Ensinnäkin kyseessähän ei oikeasti ollut mikään agilitykilpailuharjoitus, vaan ideana oli löytää emäntä monien ihmisten ja koirien joukosta sekä mennä sen luokse. Harjoitus alkoi siitä, että valmentajani (Maisan isäntä) otti minut mukaansa ja vei mukamas agilityradalle. Sitten lähdettiin suorittamaan esteitä, mutta tarkoitus oli, että hyvin sutjakkaasti etsijäkoira ottaa ja lähtee varsinaiseen harjoitukseen - siis emäntää hakemaan. Niin teinkin, ja varmuuden vuoksi vielä haukuin kaikki matkalla kohtaamani ihmiset ja koirat, jotta harjoituseen osallistuvat tiesivät, missä olen menossa. Melko nopeasti löysinkin emännän, joka asiaankuuluvasti PALKKASI minut nakeilla. Sama harjoitus tehtiin kaksi kertaa ja kummallakin kerralla suoritus oli niin hyvä, että löydetty aivan syyti nakkeja suuhuni. Tämä siis oli totuus siitä jutusta! Melli tapansa mukaan sekoitti kaikki asiat.

Tänään tehtiin sitä samaa harjoitusta hevosmaneesissa, jossa oli käynnissä ihan oikeat agilitykilpailut. Kaikkea ne ihmiset keksivätkin?!!  Valkku otti minut emännältä huomattavan aikaisin ja leikki sekä nakitti minua ihan mahdottomasti ennen harjoitusta. Tarkoitus oli varmaan lisätä häiriötekijät maksimiin. Jonkun verran häiriyttäminen onnistuikin, sillä innostuin niin paljon valkun kanssa touhuamisesta, että menin epähuomiossa aika monta estettä ennen kuin muistin lähteä radalta etsintähommiin. Mutta voih! Tällä kerralla epäonnistuin surkeasti: en löytänyt emäntää sitten niin mistään! Haukuin ihmisille, että ne väistäisivät ja pääsisin helpommin kurkistelemaan niiden taakse, mutta ei emäntä ollut missään sellaisessa piilossa. Lopulta valkku tuli ja nappasi minut syliin ja vei minut syrjemmälle.  Ajattelin, että se on varmasti pettynyt, kun homma meni ihan pieleen, mutta ei se ollut yhtään vihainen kuitenkaan, vaan leikki minun kanssani vielä pitkän aikaa. Se oli kivaa!

Terveisin, etsintähommista väsynyt Gimma