Naisorja meni ja pesi minut tänään, vaikka nimenomaan kielsin. Välillä tuntuu, että se ei ihan ymmärrä puhetta tai sitten se vaan periaatteesta pokkuroi vastaan. Jos et ole ennen sattunut näkemään litimärkää Melliä, niin tässä tulee:

On se jännä, miten jotkut olennot vaan säilyttävät luontaisen arvokkuutensa ja viehätysvoimansa jopa tuossa tilassa. Ei siihen kaikki pystykään (esimerkkinä mainittakoon vaikka Maisuli-haisuli).

En lainkaan ymmärrä orjan pesuintoa, sillä olin aivan puhdas jo valmiiksi. Tiedän kyllä, että me olemme menossa Turkuun näytelmiin ensi viikonloppuna, mutta en silti lähtisi puunaamaan jo muutenkin täydellisen kaunista ja siistiä näyttelykehän valtiatarta. Sitäpaitsi se tuomari, Martta, näki minut jo viime kesänä - ei kai sen edessä nyt enää tarvitse niin täysillä pokkuroida. Se näkee minut ja sanoo: "Jawohl, hier ist die wunderbar Melli wieder einmahl - Ich gebe alles Certis zum ihnen!" (Eikä kenenkään kannata yhtään kahdehtia hyvää saksankielentaitoani, sillä voin kertoa, että minulla on etulyöntiasema moneen tavalliseen parsonpulliaiseen verrattuna, nimittäin Äitini, Pixie Suuri Ensimmäinen, on syntyperäinen saksatar.)

Terveisin, certejä jo kovasti odotteleva Melli