Tultiin juuri Turusta. En sitten saanutkaan sitä certiä, vaikka se tuntui melko varmalta nakilta etukäteen ajateltuna. En suoraan sanottuna pysty käsittämään, että jo viime kesänä tehdyt sopimukset tuolla tavalla vaan puretaan. Eikös sen niin pitäisi mennä, että jos tuomariorja ensin antaa varacertin niin HETI seuraavan tilaisuuden tullen TULEE antaa varsinainen? No, Marttapa päättikin antaa minulle Hoon. Lohdutuksekseni voin kuitenkin sanoa, että taisin olla lähes ainoa, joka tuon arvosanan sai. Että erottauduin sitten kuitenkin muusta pärssonjoukosta.

Tällaisen lausunnon Martta antoi (turkkulaiset kääntäjäorjat käänsivät sen valmiiksi):

"Erittäin pieni narttu, pienimmästä päästä. Erittäin hyvä pää. Ranne löysä. Hyvä kaula, lyhyt kaulan kaari. Hyvät kulmaukset. Seisoessa tasapainoinen, mutta hieman tyypitön rodulle."

Lausunto oli kirjoitettu saksaksi ja emännän lukiosaksa ei riitä edes tekstin jäljentämiseen, saati sitten kääntämiseen (ja minä kun en pysty kirjoittamaan ihan itse, niin alkuperäinen sanamuoto jää paljastumatta suurelle yleisölle).  Kääntäjäorja sanoi, että tuo viimeinen lause "hieman tyypitön rodulle" viittasi käyttäytymiseeni - ei ulkomuotooni, vaikka se ei tuosta käännöksestä käykään ilmi. Ei juuri huvittanut meuhkata ja olla iloinen, kun peppukin oli sotkussa (melkein olisin toivonut, että emäntä olisi jättänyt stringit päälleni kehään peittelemään takapäätäni). Enkä kyllä tykännyt pöydällä kopeloinnistakaan, varsinkin kun se Marta on orjaksi aika pelottava: iso ja totinen. Otin siis löysin rantein, minkä Marttakin huomasi ja ylös kirjoitutti.

Nyt ollaan onneksi jo kotona ja voin rauhassa olla parsonmainen: leikin dinosauruksen munalla ihan sikana niin kauan, että se on hengetön.

Terveisin, Melli Hoo