Meillä oli eilen hassut agilityharjoitukset, kun siellä ei ollut ketään muuta kuin emäntä ja minä. Malla-valkku ei päässyt paikalle siksi, että se kulkee neljällä jalalla: sillä on kahden normaalin takajalan lisäksi yläjaloissa (kun ihmisten kohdalla ei kai oikein voi puhua etujaloista) sellaiset lisäkkeet tai putket, jotka ulottuvat maahan saakka. Oman kokemukseni mukaan neljällä jalalla liikkuminen on huomattavasti ketterämpää kuin kahdella, ja agilityharjoituksissa nyt ainakin neljästä jalasta on takuulla suuri hyöty - siksi vähän ihmetyttää, että selkeä rakenteellinen parannus ESTI valkun harjoituksiin saapumisen. Mutta voihan olla, että putkien kanssa autolla ajaminen on hankalaa. Kun ei kai jatkojaloissa ole sellaisia pieniä tartuntaulokkeita, jotka ihmisillä on yläjalkojen päissä.

No, me sitten harjoiteltiin ihan kahdestaan. Opetin emäntää leikkimään ja sitten välillä juoksutin sitä pienissä pätkissä. En viitsinyt kovin montaa estettä ottaa kerralla, ettei se aivan hengästyisi. On nimittäin aika merkillistä, miten se alkaa punottaa ja puuskuttaa ihan vaan pelkästä leikkimisestä. En tiedä oliko harjoituksesta hyötyä - välillä turhauttaa sen kanssa yrittää mitään. Varsinkin nyt, kun olen saanut viime aikoina harjoitella Too-Niin kanssa ja Too-Nii osaa leikkiä niin hienosti. Mutta sillä onkin ollut hyvät opettajat: Ekku ja Merksi.

Sitten vielä sellainen juttu, että emäntää jostain syystä naurattaa kovasti, kun olen alkanut ruopia tarmokkaasti agilityharkkapaikan pissa/lämmittely/jäähdyttely-lenkeillä. En ole ennen sellaista harrastanut, (enkä tällä hetkelläkään tee sitä missään muualla) mutta nyt iskee kauhea ruovintahimo aina pissin jälkeen. Ja nyt emäntä sitten kovasti yrittää analyseerata ruovinnan syytä ja syvintä merkitystä. Se on aina sellainen. Sille ei riitä, että tekee vaan mieli ruopia, vaan asialle pitäisi löytää joku tieteellis-taiteellinen selitysmalli. Ja siiten se nauraa ja samalla analyseeraa. Anna mun kaikki kestää, sanon minä!

Terveisin, Gimma