Olen tässä plokissa tainnut jo monta kertaa mainita, että meidän emäntä tarvitsisi vahvemmat silmilasit, kun sillä on selvästi näkemisvaikeuksia (se ei monestikaan esimerkiksi näe, että minulla on nälkä tai namin tarvetta). Ilmeisesti kakkuloiden vaihto ei enää tässä vaiheessa riitä, sillä se meinaa mennä maanantaina sellaiselle kirunkille, joka laaserilla huitelee silmät noin vain kuntoon.

Kamalinta tässä on se, että myös isäntä meinaa mennä samaan operaatioon ja vielä samana päivänä. Minua pelottaa, että se räätäli onkin joku poropeukalo ja tärvelee molempien silmät yhdellä kertaa. Kukas meille sitten ruokaa antaa, jos kumpikaan aikuisihminen ei löydä jääkaapille? Ja mitä tulee lenkkeilystä, jos koko ajan saa pelätä, että isäntäväki rynnii sokeuksissaan tielle? Entäs kuka ajaa meidät agilityharjoituksiin ja miten emäntä pystyy suoriutumaan ohjauksesta kompastelematta esteisiin? Tällaisia kysymyksiä tulvii mieleen yksi toisensa perään.

Terveisin, huolestunut Gimma