Olen ollut viime aikoina pääasiassa kotona vaan. Vähän on välillä lenkitetty, jos isäntäväkeä on sattunut huvittamaan. Mellin kanssa kyllä käydään kaiken maailman agiliitoharjoittelussa, mutta minä saan aina jäädä rannalle ruikuttamaan. Vaikka en kyllä toisaalta ehkä haluaisikaan mennä harrastuksiin esittelemään pikkareitani - ihan tarpeeksi noloa on, kun isäntä vie minua kotikulmilla lenkille, niin että minulla on tangat jalassa. Onneksi se yleensä huomaa itsekin, että nyt tapahtuu jotain tosi noloa ja käsittää sitten ottaa ne pois. Mutta silloin on kyllä jo liian myöhäistä: tällaisessa pienessä naapurustossa sana kiirii tosi nopeasti.

Mellistäkään ei ole mitään iloa. Se ei ensinnäkään ole ollenkaan syttynyt minun pentuprojektiini (eli kaikille pikkuparsoneita meiltä toivoneille täytyy valitettavasti kertoa, että minulta niitä ei taida olla tulossa). Toisekseen se ei nykyään tee mitään muuta kuin hoitelee omia vauvojaan. Leiki siinä sitten, kun toisella on koko ajan pentu suussa. *HUOH*

Onneksi pääsen viikonlopuksi isännän kanssa maalle. Siellä riittää puuhaa: kalastusta, ruokapiilojen kollausta, ruoan kerjäystä, karkailua ja muita maaseudun iloja.

Terveisin, Gimma