Naispuoliset orjat raahasivat minut taas näytelmiin. Tällä kertaa mentiin Keuruuseen, joka on (edes sentään) aika lähellä naisorjan äidin eli mummun kotipaikkaa. Meidän ei siis tarvinnut tällä kertaa lähteä kamalan aikaisin aamulla, kun oltiin jo illalla menty mummulle. En ole vielä koskaan ollut niin pienessä näytelmäpaikassa: jouduin tilan puutteen vuoksi olemaan toisen kerroksen boksissa ja koko ajan sain pelätä, että ihmiset tönäisevät taloni mukkelis makkelis lattialle, kun yrittivät änkeä suuret ruhonsa ohi "käytävää" pitkin. Ja meidän kehä oli kuulemma jossain ihmeen TAKKAHUONEESSA, voitteko kuvitella. Vaikka en kyllä nähnyt siellä mitään takkaa edes.

Jotenkin huvitti seurata muiden koirien näyttäytymistä, kun ne olivat niin kamalan tosissaan. Siellä vaan pöydällä seistiin ja lattialla sipsuteltiin, vaikka kehä oli aivan kuin leikkikehä vaan. Ihme intoilua! Minua ei kyllä huvittanut yhtään.  Ja sen tein hyvin selväksi tuomariorjalle, joka yritti räpeltää minua sieltä sun täältä. Nostin sille vasempaa ylähuulta ja se tietysti pelästyi niin hirvittävästi, että lopetti räpläyksen siihen paikkaan. Kuulin kun se selvitti naisorjalle, ettei viitsi kirjoituttaa arvostelmiin ihan totuudenmukaisesti  minun pelottavuudestani, sillä silloin se joutuisi raportoimaan minusta ylemmille tahoille. Että laitetaan mieluummin, että olen hiukan epävarma tai jotain vastaavaa. Kyllä minun mielestäni se olisi voinut kirjoittaa raportit ja kaikki, sittenhän minulla olisi ollut esittää mustaa valkoisella, jos joku alkaa epäillä hirmuisuuttani. Sitä en vaan ihan käsittänyt, että miksi sitä tuomariorjaa nauratti, kun se jutusteli näitä juttuja. Mellin hurjuudessa ei ole mitään nauramista. Tai naurettavaa. Ja kukaan ei tiedä sitä paremmin kuin Maica.

Tällainen siitä arvostelusta sitten tuli:

"Koon alarajalla oleva, hyväntyyppinen narttu, joka tarvitsee kehätottumusta. Suora ja pysty olkavarsi. Hyvä runko kokoon nähden. Hyvin kulmautunut takaosa. Hyvä turkki. Liikkuu lyhyin, sidotuin askelin. Esitetään hyvin, mutta tarvitsee enemmän itseluottamusta pöytäkäsittelyssä. Tänään turhan epäluuloinen."

Ja arvosanaksi tuli Hoo.

Onneksi päästiin Keuruusta pois ja mummalle. Siellä seurailin sivusta, kun Gimma intoili pellolla lumileikeissä:

 

Itse en tietenkään osallistunut moisiin hullutuksiin. Jos joku nyt väittää, että "osallistuitpas, sillä naamasi on aivan luminen", niin sanon vaan, että sopii tilata aika silmälääkärille tai mieluummin suoraan silmäleikkaajalle.

Terveisin, Tanga-Melli