Pennut ovat ilmestyneet! Siis minun pennut, Gimmasta ei ole tietoa, kun se on miesorjan kanssa maalla.

Eilen aamulla vielä kaikki oli ihan normaalisti ja leikin siilinmunalelulla niin hienosti kun Melli nyt vaan voi. Ja sitten yht'äkkiä lelu muutuikin vauvaksi. En yhtään ymmärrä miten siinä niin kävi. Ja aika pian käsitin, että pentujahan on lisääkin, itse asiassa aika monta ja niitä olen nyt sitten koittanut huoltaa. Olen niitä hoitaessani samalla yrittänyt miettiä tätä pennutusprosessia ja olen tullut siihen tulokseen, että jotenkin näin se meni: 1) Naisorja hommasi jo hyvissä ajoin Helssinkistä saakka meidän käyttöön sijaisäidit tai -masut (eli siilin ja dinon), tässä kuva niistä:

2) Gimma ja minä pennusteltiin, 3) sijaisäitien mahassa olleet pallukat muutuivat meidän vauvoiksi.  En ihan pysty (vielä) selittämään 2) - ja 3) vaiheen välistä yhteyttä, mutta minun aivokapasiteetillani sekin epäilemättä selviää tuota pikaa.

Aika kätevä prosessi, en pennustelua suunnitellessani osannut ollenkaan kuvitella, että vauvojen saanti on näin nopeaa, kivutonta ja siistiä puuhaa. Tässä näette minut ja yhden pentuni:

                                                                                                                             Kuva: Toni Lahdensivu

Tässä hoidan jälkikasvua:

                                                                                                                             Kuva: Toni Lahdensivu

Sitäpaitsi nämä pennut ovat ihania - ihan jotain muuta kuin ne jalalliset valkoiset rääpäkkeet, joita olen aiemmin nähnyt. Kaameimpana esimerkkinä niistä tietysti Maisuli-haisuli.

Mistä tuleekin väistämättä mieleeni se kammottava asia, että kyseinen Haisuli oli eilen meillä. Siis MEILLÄ! Käveli MINUN lattiollani, kiipesi MINUN sohvalleni ja käväisi jopa MINUN sohvapöydälläni. Mutta kaikista kamalinta oli tietysti, että se yritti ihan koko ajan VARASTAA minun pentuja. Ja miksi ei yrittäisi, sillä kyllähän jopa Maisa käsittää, että Mellin pennut ovat priimaluokkaa. Voitte kuvitella tuoreen äidin raivon moisesta käyttäytymisestä.

Tässä kaamea Maisa levittäytyneenä MINUN lattiaan:

                                                                                                                             Kuva: Toni Lahdensivu

Ja tässä (voi tätä tuskan määrää) MINUN vauvan kanssa:

Tässä mellimäisen hurja "älä koske lapsiini" -ilme:

                                                                                                                                Kuva: Toni Lahdensivu

Ihan itsekin pelästyn! Ja voitte olla varmoja, että pistin Maisan kuriin ärjymällä kuin leijona joka kerta, kun se oli näköpiirissä. Eli jouduin ärjymään melkein koko ajan. Naisorja ärjyi kanssa - oli todella kiva, että se tuki minua tässä asiassa.

Sitten vieä yksi asia. Näin äidillisten vaistojen herättyä, olen huomannut, että ihan täällä omassa kodissa piilee monia vaaroja vaanimassa pieniä palleroita. Esimerkiksi nyt vaikka tällainen (johon en aiemmin ole osannut kiinnittää riittävästi huomiota):

Kuten kaikki lukijani epäilemättä heti käsittivät, viittaan tuohon oikanpuoleseen pyöreänaamaiseen yksisilmäiseen petoon. Olen joutunut paimentamaan sitä tänään tarmokkaasti. Pääasiassa haukkumalla. Lähempää ja kauempaa. Mutta hirviöt ovat kovaa tekoa, tämä yksilö ei ole edes silmäänsä räpäyttänyt kaamean Mellin edessä.

Terveisin, Melli - omistautunut äiti