...kuuleeko kukaan? Meillä on ollut viime aikoina aika hiljaista täällä plokistanissa, kun emäntä on ruvennut laiskaksi. Mutta nyt kerron äkkiä keskeisimmät uutiset ennenkuin se taas heittääntyy saamattomaksi.

Tärkein juttu, joka varmaan takuulla myös kiinnostaa kaikkia, on se, että olen viime aikoina onnistunut varastamaan Mellin ruuat monta, MONTA kertaa. Jos emäntä on keittiössä paikalla, niin en viitsi mennä Mellerin kupille, mutta jos se vähänkään erehtyy astahtamaan ovesta ulos, niin kuppi on saman tien tyhjä. Olen varmaan maailman nopein kupintyhjentäjä! NAM!

Lauantaina meillä oli hauska päivä, kun pikkuemännän kaveri oli meillä pitkääääään ja me saatiin Mellin kanssa MONTA TUNTIA namikoulutusta. Joku saattaa ajatella, että MONTA TUNTIA on aika pitkä koulutusaika (emäntä ainakin tuntui ajattelevan niin, koska se hiukan toruskeli tyttöjä), mutta minä kyllä kouluttaudun vaikka koko päivän, jos palkkana on syötävää. Oli se mahtavaa: namia sateli suuhun jatkuvalla syötöllä ihan mitättömistä temppusuorituksista!

Surullisiakin uutisia on: olen nimittäin TAAS laihdutuskuurilla! En ymmärrä miksi, sillä mielestäni parson saa ihan mielellään näyttää neljällä tikulla seisovalta ilmapallolta.

Terveisin, Gimma