Nyt on todella käynyt niin ikävästi, että isäntäväkeni unohti MINUN syntymäpäiväni, joka siis oli eilen, täydellisesti ja täysin. En saanut kakun kakkua, lahjan lahjaa enkä edes onnittelun onnittelua. Niin, paitsi illalla, kun emäntää oli viisaampien taholta informoitu tästä erityisen tärkeästä päivästä. En kyllä silloinkaan saanut kakkua tai lahjoja, vaan pelkästään onnittelut. Järkyttävää!

Emäntä päätti sitten tänään korjata erehdyksen ja antoi minulle lahjaksi SILMÄTARKASTUKSEN. Kyllä, luitte ihan oikein, SILMÄTARKASTUKSEN. Arvatkaapa olinko onnellinen sellaisesta lahjasta. Voin saman tien vastata, jos joku vaikka sattui arvaamaan väärin, että EN OLLUT. Kuinka kukaan voisi olla onnellinen seuraavanlaisesta tilanteesta: ensin silmiin tiputetaan tippoja, jotka saavat aikaan häikäistymistä, sitten pannaan koira (=minut) tilaan, jossa on muita koiria eikä niille saa yhtään rähistä ja sitten lopuksi joutuu pimeään huoneeseen, jossa kuono pannaan pakkopaitaan ja jossa silmiin tuijotellaan kaiken maailman kirkkailla valoilla ja värkkivärkeillä! Tämä oli elämäni HUONOIN syntymäpäivälahja.

Vielä huonommaksi lahjan tekee se, että Melli sai samanlaisen. Mitäs järkeä siinä on, että tuolle toopelle annetaan samat lahjat, vaikkei sillä ole synttäriä ollenkaan. Olkoonkin, että lahja oli surkea, se oli silti saanut olla MINUN lahjani, ei muiden.

Tarkastuspaikassa oli vaaka ja emännän piti tietysti sitten päästä testaamaan sitä. Laihdustuskuuri on todella tehonnut, sillä minulle vaaka näytti vain 5,9 kg. Emännän on ihan pakko alkaa syöttää minua kunnolla, etten ihan kuihdu pois. Mellikin punnittiin ja voi herranen aika sentään kuinka onneton rääpäle se onkaan: vaa'an lukema oli VAIN 4,5 kg. Emäntä on aivan varma, että vaaka oli rikkinäinen - sen mielestä me ei millään voida painaa noin vähän. Mutta uskottavahan se on, kun mittari sanoo - antakoon vaan lisää ruokaa tännepäin kasakaupalla.

Terveisin, Gimma 3 vee