Me ollaan Mellin kanssa vähän mietitty, että nuo meidän ihmiset voisivat ostaa meille ikioman saaren jostain merestä. Parasta olisi, jos se saari olisi aika lähellä, vaikka täällä Mansesterissa tai korkeintaan parin-kolmen tunnin ajomatkan päässä, kun muuten alkaa automatkailu kyllästyttää. Esimerkiksi Turun saaristo voisi olla hyvä vaihtoehto, vaikka se vähän kauempana onkin, nimittäin me oltiin siellä jossain viime viikonloppuna vierailulla ja siellä oli  kokolailla täydellistä ja siitähän tämä koko idea tietenkin sai alkunsa.

Me ajeltiin autolla johonkin Nauvooseen tai Nauvoohon tai Naguuseen (en ihan tarkkaan muista paikan nimeä, kun se oli vähän kummallinen, niinkuin ihmisten keksimät nimet tuppaavat olla ja sitten kun sillä vielä oli KAKSI eri nimeä, mikä oli tuplasti kummallista) ja sieltä vielä eteenpäin semmoiseen pikkuiseen satamapaikkaan, josta Isännän serkku miehensä kanssa haki meidät veneellä paratiisisaarelle.

En muista, milloin olisin voinut rentoutua niin täydellisesti kuin siellä - en joutunut ollenkaan paimentamaan naapureita enkä ohikulkijoita, koska vaikka niitä olikin, niin ne olivat niin kaukana, ettei niistä ollut minkäänlaista vaaraa meidän porukalle. Pystyin siis ihan täysillä keskittymään oleelliseen eli spurttailuun Mellin kanssa, uimiseen (jota en yleensä harrasta, mutta paratiisissa sitä innostuu uusista asioista), maaston tutkimiseen, ruoan kerjäämiseen ja auringossa makoiluun.

Tässä auringossa makoilua:


Ja Mellihän on ihan kamalan laiska otus. Siellä paratiisissakin se vaan pääsääntöisesti oli näin:


Minä sen sijaan osallistuin kalastukseen:


Ja toimin välillä, ihan vähän vaan ja rennosti, vahtikoirana laiturilla, koska vaikka siellä ei maata pitkin kulkevia ohikulkijoita ollutkaan, niin vetten päällä liikkui jos minkäkinlaista sakkia ihan yhtä mittaa:


Oma saari meille ja sassiin!

Toivoo, Gimma