Hahaa! Eikös vaan joku teistä luullut, että nyt se Mahtava-Melleri on saanut saaliikseen waltawan kokoisen hirviöjänön. Asiahan olisi luonnollisesti voinut olla juuri niin, mutta TÄLLÄ kertaa ei kumminkaan ollut. Löysin sankarillisesti tuon tassun mumman pihalta loppiaisena (nonni, nyt tuo miesorja koittaa solkottaa tuolla jotain, että se sen löysi, mutta miettikääpäs ihan itse kumpaa uskotte: minua, jolla on tarkkaakin tarkempi nenävärkki ja nuoret silmät vai tuota vaaleanpunaista honkkelia, jonka nenä kelpaa VAIN hengittämiseen ja silmätkin on sekundaa).

Tuon tassun loppuosaston oli viekkaudella ja vääryydellä saalistanut ilvessikissa sillä aikaa, kun Melli oli vielä kauneusunilla eikä näin ollen pystynyt ottamaan sitä, mikä Mellille oikeutetusti kuuluu. Varokoon vaan ilvessikissa - seuraavan kerran, kun uskaltautuu minun reviirille, se saa kyllä kyytiä! Ajatelkaas, kuinka hienoa olisikaan, jos minulla olisi tässä kuvassa  jalkojeni välissä koko jänönen tuon pienemmän osasen sijaan (puhumattakaan siitä, että olisikin koko ilvessikissa!):



Orjat eivä suostu antamaan saaliinosiota minulle, koska eivät tiedä söisinkö sen vai ottaisinko sen pennuksi. Voi härregud! Mitäs sillä sitten on väliä söisinkö vai hoitelisinko - hyvään käyttöön se tulisi kumminkin. Ihme meinikejä taas noilla karvattomilla!

Terveisin, Melli-metsästäjä