Yök, että minua inhottaa tällaiset pakkaskelit! Ulkona joutuu menemään takki päällä, sillä palelen nyt normaaliakin enemmän, koska joku pöhkö on "ihan vaan kunnostusmielessä" riipinyt karvani minimiin. Pakkanen on tyhmää siksikin, että se haittaa harrastustoimintaa: nytkin tässä ihan parhaillaan mietitään, että lähdetäänkö vaiko eikö lähdetä Navetalle harkkaamaan - onko liian kylmä vaiko eikö ole.

Minä olen viime aikoina huomannut, että on hyvin tärkeää ulkona kävellessä ilmoitella joka suuntaan, että olen tulossa. Sillä tavoin kanssaeläjät voivat valmistautua Mellin tuloon - ne, jotka suuresti minua pelkäävät, voivat aloittaa tärisemisen jo hyvissä ajoin ja ne, jotka suuresti ihailevat, voivat ottaa tukevan asennon, jotteivat lennä persiilleen, kun livun ohi. Niinpä ilmoittelen oikealle, vasemmalle ja eteen IHAN KOKO AJAN, että täältä tullaan. Orja kannustaa minua tässä kovasti: aina kun ilmoitus on suoritettu, se sanoo möreällä äänellä "Melli" ja näin tyhmimmätkin kuulijat ymmärtävät, että se tosiaan olen minä, joka on tulossa.

Alla vielä kuva meistä ulkoilemassa. Gimman parta ei ole ihan niin pitkä kuin miltä tuossa kuvassa yhtäkkiä katsottuna saattaa näyttää, vaan takin päällä rehottava karvoitus on rintaryijyä.

                                                                           Kuva: Aura

Terveisin, Melli Melleri Mellerström