Kuulin ihan sattumalta, kun emäntä lupasi puhelimessa jollekin raakalaiselle, että se saa ensi viikolla aukaista minun mahani puukolla ja poistaa sieltä juoksunaiheuttajaelimen. Ei siinä sinänsä mitään - en minä niin kamalasti niistä stringeistä ja tangoista välitä, että niitä ihan välttämättä haluaisin päälleni pukea. Mutta kun kuulin myös, että ennen operaatiota en saa ruokaa moneen tuntiin. Apua! Ihan varmasti kuolen nälkään, kun olen muutenkin taas viime aikoina ollut erityisen suuressa nälkiintymisvaarassa.

Melli on viime aikoina ollut tosi rasittava. Se rähisee minulle jatkuvasti, vaikka yritän kaikkeni, etten ärsyttäisi sitä mitenkään. Ei me koskaan varsinaisesti tapella, mutta kinastellaan aika kovaäänisesti välillä kumminkin, kun Melli välttämättä haluaa. Luulen, että sen kärttyisyys on jollain lailla kytköksissä turvonneisiin tisseihin, joista se varmaan taas kohta ruiskuttelee maitoota pitkin lattioita.

Emännällä on uusi lelu, jota se mielellään kanniskelee mukanaan, ja jolla se aina välillä osoittaa meitä ja naksuttelee ja räiskäyttelee valolla päin pläsiä. Ja sitten tulokseksi tulee tällaisia - pääsääntöisesti aika huonoja - kopioita meistä:

Tämä kuva paljastaa paitsi sen, että emännällä tosiaan on vielä paljon oppimista noissa kopiointihommissa, niin myös sen, että minä olen viime aikoina saanut olla sen nyppimismanialta melko lailla rauhassa. Suuri kiitos siitä teille, jotka olette uhranneet itsenne tuon naisihmisen itsensätoteuttamispyrkimyksille!

Terkuin, Gimma