Meillä ei enää Gimman kanssa ole pentuja kummallakaan ja siksi meillä onkin ollut viime aikoina aikaa ja huvitusta leikkiä keskenämme. Painiminen on mukavaa! Me aina kisataan siitä, kumpi saa olla alla selällään, kun se on NIIN paljon kivempaa kuin päälläolo. Joskus me yritetään kumpkin heittäytyä selälle, mutta silloin ei painimisesta kyllä tule yhtään mitään.Tässä me ollaan vielä pystyssä, mutta ei kauaa:

Meillä kävi täällä vieras viime viikolla. Äitini, agilitymestari Pixie, tuli opettamaan orjastajalle kisaohjaamista, kun minusta ja Gimmasta ei kuulemma ole sellaiseen. Meidän kanssa ei kuulemma KOSKAAN pääse kisoissa radan alkua pidemmälle ja sehän on ihan vaan meidän vika tietysti ja siksi apuun tarvittiin AVA-tason koiraa. Äityli oli mennyt kisoissa hienosti (tietenkin), mutta orjastaja oli tapansa mukaan hidas ja myöhässä ja pöhkö, ja siksi tuloksena tuli kolme hyllyä. Naisihminen oli kuitenkin kauhean mielissään, kun oli saanut juosta radat alusta ihan loppuun saakka ja vieläpä sellaisen koiran kanssa, joka rakastaa agilityä yli kaiken. Pistän tähän vielä linkin tuubipätkään, josta näkyy äidin hienous ja orjastajan hitaus. Orjuri ei nyt tietenkään enää muista, miten vilmin saa näkymään tähän, siksi linkki.

Pixie tuubissa

Minä käytin orjastajan eilen kisaharkoissa navetalla. Mentiin aika monta rataa eikä oltu kumpikaan oikein tyytyväisiä: nainen olisi halunnut, että olisimme juosseet radat kerralla alusta loppuun asti ja minä taas pidin ensiarvoisen tärkeänä, että sain haistella MINUN harkkapaikkaan tunkeutuneiden kymmenien muiden koirien jättämät hajuvanat. Lupaan, että en anna KENENKÄÄN häiritä haistelujani viikon päästä, kun menen kävelyttämään orjastajaa TAMSKin kisoihin.

Ai niin, vielä sellainen juttu, että viikko sitten orja kävi pällistelemässä vieraita pärssoneita Pirkkahallilla (niin tai oli siellä kyllä aika paljon tuttujakin). Onko semmoisessa mitään järkeä? Sillä oli kamerakin mukana ja tällaisia kuvia se sai otettua meidän kamuista (ja tähän kavalkaadiin luonnolliseti kelpuutin vain M:llä alkavan nimisiä kaverikoiria----ja tietysti Welhon, jonka nimi onneksi alkaa nurinpäin käännetyllä ämmällä:-)

Maiça:

Maiçan veli Manu:

Myytti:

Myytin veli Mikki:

Ja vielä Minni:

sekä viimeisenä Welho:

Siinähän seisoskelevat ja tuijottelevat kuka minkäkinlaista sormea. Aika hassua touhua minusta!

Terkuin, Melleri