Meidän pienimmällä orjalla on aika erikoisia harrastuksia. Olen tainnut jo ennemmin mainitakin, että se käy joka viikko istuksimassa hevosen päällä. No, ilmeisesti se ei saa sillä groteskia hevosenrääkkäyshaluaan tyydytettyä, sillä nykyään se askartelee hevosen ruumiinosia, jotka sitten julmasti seivästetään kepin nokkaan. Tai ei kai sille mikä tahansa ruumiinosa käy, vaan sen pitää olla nimenomaan hevosen pää. Sitten se kuvittelee kavereidensa kanssa, että ne hevosenpääkepit ovat oikeita hevosia ja istuksii niidenkin päällä. Ja laukkailee. Ja hyppelee VALTAVAN korkeita esteitä - paljon korkeampa, kuin minä, Mahtava-Melli, ikinä agiliidossa! Onneksi elikot saavat välillä vähän myös levätä ja syödä heinää:

Naisorjallakin on outo harrastus. Se aina silloin tällöin käppäilee ympäri huushollia, ei hevosenpääkepin, vaan sellaisen pitkäkärsäisen norsuhirviön kanssa. Se norsu pitää kamalaa meteliä ja syö kaiken, mitä  tielle osuu. Minä sitten inhoan sitä oliota! Minä yritän kaikin käytettävissä olevin keinoin suojella meitä kaikkia valtavalla ärjynnällä ja yllärihyökkäyksillä, mutta orja ei ollenkaan arvosta pelastusyrityksiäni, vaan karjuu minulle, että "POIS, POIS". Sitä ihmettelen kaikkein eniten, että miksi se on valinnut sellaisen harrastuksen, joka tekee sen joka kerta ihan kamalan pahantuuliseksi!

Tällaisia, ja muita tärkeitä filosoohvian kysymyksiä, minä mietiskelen kaiket päivät. Tässä kuvassa olen ihan juuri normaalin filosoohvinen:

Terveisin, Melli