Ihan pakko on välittömästi raportoida seuraava tapahtuma: olin juuri antamassa orjalle stressi- elikkäs nypläyshoitoa meidän pihassa, kun yht'äkkiä tarkkaakin tarkemmilla havaintovälineilläni havaitsin (no, voi olla, että Gimman havaintovälineet hiukan auttoivat) kaamean tunkeutujan siinä melkein vieressä. Välittömästi käsitin, että tuo röyhkimyshän on kisuli, eikä orja ehtinyt Mellipelliä sanoa, kun olin jo riistäytynyt sen käsistä ja lähtenyt upea ajohaukku kajahdellen kiitämään sen perään. Orja kannusti suurta metsästäjää innokkaasti huutamalla rytmikkäästi, että 'Melli - Melli - Melli', kun juoksin pitkin naapuruston katuja ja muita saaliini perässä (niin, siis meillä ei onneksi ihan vielä ole sitä aitaa pihan ympärillä). Kiltisti se jatkoi kannustusta senkin jälkeen, kun olin hävinnyt kokonaan sen näköpiiristä (siihen meni ehkä kolme sekuntia). Ja niin pettynyt se oli, kun hetken päästä tulin tyhjin suin takaisin, että melkein tirskahti itkuun. Ymmärtäähän sen.

Tässä olen minä, Suuri Metsästäjä, joka olisin varmasti ehkä laittanut kissin tuohon kupuun, jollei se olisi jollain ihmeen kaupalla onnistunut tällä kertaa pääsemään pakoon:

Minä olen kuulemma tänään menossa jollekin ihmeen hyppytekniikkakurssille. Miksiköhän?

Terveisin, Melleri