Olen nyt parina viime viikkona käynyt pikkuorjan kanssa kaksi kertaa viikossa sellaisessa nuoten orjain agilitykoulutuksessa. Ideana on, että suurimmaksi osaksi aika kokemattomat orjastajat saataisiin edes jollain tavalla tajuamaan, mistä liitohommissa on kysymys. Se, kuinka hyvin asia menee perille, riippuu aika paljon kouluttajan taidoista. Voin sanoa, että tuo MINUN koulutettavani on oppinut aika hyväksi. Tämä ei varmaan yllätä ketään, sen verran taitava Mestari-Melli on tietysti opettajanakin.

Tässä pikkuorjastaja on juuri oppinut ohjaaman hypylle:

Ja tässä:

Ja tätä voi jo kutsua agiliidoksi:

Tässä me mennään kiipee-esteitä:

Putkeen ohjastaminenkin menee jo ihan nappiin:

Minusta on paljon mukavampi kouluttaa pikkuorja kuin naisorjaa, kun naisorja on aika tylsä. Toivottavasti tuo pätkempi innostuisi niin paljon, että me voitaisiin jollain lailla jatkaa tätä harrastusta yhdessä.

Kävin tänään piikillä. Ei tuntunut missään, paitsi vähän vaan kutitteli niskaa pistoksen annon jälkeen. Muuten retki meni oikein hyvin, mutta jouduin hiukan ojentamaan paria liian suureksi kasvanutta vääränväristä koirarumilusta, kun eivät ymmärtäneet antaa tilaa meikäläiselle.

Hyppäsin reissulla myös vaakaan, joka tällä kertaa näytti 5,65 kg - kuukausi sitten punnittauduin silmätarkastusmatkalla ja silloin tulos oli 5,0 kg.  Tuntuu aika erikoiselta, että olisin näin lyhyessä ajassa lihonut yli puoli kiloa varsinkin, kun en nyt viime aikoina ole ollut mitenkään erityisen ahneena edes. Olen tässä jo jonkun aikaa ollut älyttömän epäileväinen silmätarkastuspaikan puntarin suhteen, kun se tuntuu joka kerta näyttävän puolisen kiloa liian vähän verrattuna muiden eläinlääkäreiden vaakoihin (ja meillä on kokemuksia muistakin kuin tuosta tänäisestä). Eikö niitä vaakoja koskaan mitenkään tarkasteta, kysyn vaan.

Terveisin, kummastunut Melli