Orja arveli, että koska oli tällaista

ja tällaista,

niin meidän olisi syytä lähteä retkelle.

Me pyydettiin mukaan noita yksiä tuttuja koiria, sillä ne eivät kuitenkaan uskaltaisi lähteä ilman Mellin suojelusta yhtään minnekään. Oli ihan kiva, että lähtivät mukaan, mutta täytyy kyllä sanoa, että välillä meinaa mennä hermo, kun ne kaksi mustuaismiestä yrittävät koko ajan mielistellä minua. Seuraavassa kuvasarjassa on esimerkki siitä, miten Merksin käy, kun on liian tunkeilevainen.

Ensin Herra M yrittää tehdä tuttavuutta epäilyttävän intiimillä tavalla:

Minä huomautan ystävällisesti, ettei sellainen peli vetele:

No, M ei tietenkään usko vaan yrittää sinnikkäästi työntää nokkaansa korvaani:

Johon minun on sitten puututtava jo melko tiukasti:

Ja koska tuokaan varoitus ei riitä, joudun tekemään Merksistä jauhelihaa:

Kyllä siinä pikkupoikaa alkaa pelottaa, kun rankaisija-Melli hyökkää niskaan taivaalta käsin!

Oli meillä mukana tuokin Haisuli,

mutta siitä ei ole paljoa kerrottavaa, sillä kuten kuvasta näkyy, se reppana tahtoo koko ajan olla narulla kiinnitettynä orjaansa eikä näinollen voi osallistua oikein mihinkään tutkimusretkiin tai muihin mielenkiintoisiin projekteihin.

Terveisin, suuri retkeilijä eli Melli

Nyt kun orjurilla on se kennelnimi ja kaikki, se on katsonut tarpeelliseksi alkaa miettiä jalostusasioita. Se on tullut sellaiseen johtopäätökseen, että suomalaista koirakantaa on syytä jalostaa Mellin eli minun täydellisehköillä geeneillä. Hienoa tietysti olisi, jos ihmistiedemiehet olisivat keksineet keinon monistaa minut ihan tällaisenani, mutta koska se ei ole mahdollista tai on liian kallista tai jotain, niin orja on päättänyt turvautua ihan perinteisiin keinoihin. Nyt siis projektina on ollut löytää minulle yhtä täydellisehkö kumppani.

Tässä muutamia ehdokkaita, joita minulle tulee äkkiseltään mieleen:

Gimma: No, tätä yhdistelmää on yritetty jo pitkän aikaa ja useampaan kertaan, mutta se ei ole tuottanut tulosta, joten siitä luovuttiin.

Entäs nämä sitten:

Joku silmäviallinen voisi kuvitella, että kuvissa on yksi ja sama tyyppi, mutta ehei, kyllähän tuossa on ihan selvästi kaksi erillistä koiraa. Ylempi on Ekku-Pekka ja alempi Merksi-Perksi. Nuo ovat kumpikin ihan lätkässä minuun ja ovat kyllä mielestäni aika salskeita poikia, joten voisivat hyvin ruveta sulhoikseni. Vaikka molemmat. Mutta orja sanoo, että ne ovat liian MUSTIA, eivätkä siksi kelpaa:-(.

No, olisi minulla valkoisempikin ehdokas:

Tämä poika on meidän mökkinaapurista. Se on kamalan kiva, mutta orjan mielestä liian kiharainen, joten sekään ei sitten käy näihin hommiin.

Orja siis sanoo, että kukaan noista ei käy. Se sanoo myös, että: "sitäpaitsi, me ollaan jo kosittu ja meille on vastattu myöntävästi". Siis mitä??!! Se on mennyt kosimaan minulle kertomatta jotain tyyppiä!!! Se sanoo vielä, että: "se sulho on kaikkein täydellisehköin mitä voi kuvitella, ja oikeastaan vielä täydellisehkömpi kuin sinä, Melli".  Voi härregud, kaikkea sekin päästelee suustaan!

Terveisin, Melli

Tämmöinen tuli orjan sähköpostiin:

"Peatdigger Maple Leaf - This dog is CLEAR of PRIMARY LENS LUXATION"

Orja on tyytyväinen. Olkoon sitten. Tuo PML olen minä, Melli, ja viesti liittynee siis jollain tavalla minuun. Tässä siksi vielä minun nenä.
 

Terveisin, Melleri

Orjaihminen on aina silloin tällöin kurkistellut suuhuni ja mutissut jotain hammaskivestä (pötypuhetta ja pitäisi vain huolen omasta suuvärkistään, sanon minä!). No, tänään se sitten päätti viedä minut hammaslääkärille hoidatuttamaan "ongelman". Ei voi pien... eikun suuri Melli kuin vain ihmetellä, että millaisia tyyppejä sitä lekurin hommiin ihmismaailmassa päästetään - kuunnelkaas nyt vaikka tätä.

Ensinnäkin kivien poistoa yritettiin sellaisella pientäkin pienemmällä ripsiväriharjalla - miten sellainen voisi ollenkaan häädyttää minkäänlaisia kiviä (eikä nyt ainakaan mahtavan Mellin kiviä, sikälimikäli jonain ihmepäivänä hänelle sellaisia sattuisi suuhun ilmaantumaan). Toisekseen se lekuri EI KERTAAKAAN, toistan vielä, EI KERTAAKAAN osunut YHTEENKÄÄN hampaaseen sillä harjallaan, vaan hinkkasi koko ajan pelkkää poskea vaan. Se yritti kolme kertaa ja vaihtoi aina harjaa välillä (kai se arveli, että vika oli niissä), mutta joka kerta tulos oli sama. Operaatio oli siis täydellinen fiasko. Kaiken huipuksi ihmiset kuuluivat höpöttävän, että "tulokset" tulevat sitten parin viikon päästä. Mitkä ihmeen tulokset? Mitä tulosta tuollaisesta voi muka tulla? Järjetöntä touhua taas!

Terveisin, Melli

Olin jo kauankauan sitten parsonnien erkkarissa ja siellä tuomariorja Karin Kimmer kirjoitutti minusta seuraavaa:

"Very pretty face. Correct bite. Dark eye. Good ears. Very sweet expression. Short harsh coat. Very easy to span. A lot to like, but unfortunately movement lets her down."

Melko tarkka suomennos on, että olen waltawan kaunis ja söpöläinen, ja kaikilta yksityiskohdiltani täydellinen enkä mikään läskipossu. Loppuosassa on sihteeriorjalle  varmaan sattunut kömmähdys: luulen, että tarkoitus oli kirjoittaa että LIIKUTTAJA pilaa shown, eikä mitään tuollaista, joka voitaisiin tulkita kritiikiksi minun liikkeitäni kohtaan. Orjan surkean esityksen seurauksena minä sain arvosanaksi vain EH:n. Pöh! Orja oli kyllä ihan tyytyväinen, mutta se onkin vähän kummallinen.

Ai niin, orjalle tuli postissa tuollainen:

Ihan hyvä, on jo aikakin saada edes näille nyt tulossa oleville pentupalleroisille kunnon viralliset nimet. Ajatelkaapas nyt kuinka hienoa olisi ollut, jos tuon alakuvassa suussani olevan aiemmin syntyneen pikkuisen nimi olisi ollut vaikka 'Gimmelin Täydellisenpyöreä'.

Terveisin, Melli

P.S. Jos kuva näyttää sinusta hienolta, se ei ole meidän orjan ottama, vaan kunnia kuuluu Maisuli-Haisulin orjalle.